Kokemus on asiantuntijatyössä aidosti arvokasta. Mutta se ei ole automaattinen vahvuus. Ilman oppimista kokemus muuttuu rutiiniksi, ja siinä vaiheessa vahvuus alkaa huomaamatta kääntyä riskiksi.
Kirjoitan tätä markkinatutkijan ja markkinointistrategin näkökulmasta. Taustalla on myös kokemusta HR-alasta, henkilöstötutkimuksista sekä tiimien ja liiketoiminnan johtamisesta.
Kokemus on nykymaailmassa tärkeämpää kuin koskaan
Asiantuntijatyö ei ole koskaan ollut näin vaativaa. Dataa on enemmän kuin koskaan, työkalut kehittyvät jatkuvasti ja päätöksiä tehdään yhä lyhyemmällä aikajänteellä.
Juuri tässä ympäristössä kokemus ratkaisee. Ilman ymmärrystä siitä, miksi asioita tehdään ja miten tuloksia käytetään, tekeminen jää pelkäksi tekniseksi suorittamiseksi.
Tekninen suoritus ilman ymmärrystä ei vie mihinkään. Kokemus ilman oppimista vie helposti väärään suuntaan.
Kokemus ei ole vuosia, vaan ymmärrystä
Hyvä kokemus ei näy CV:n pituudessa vaan ajattelun laadussa.
Kokeneet tutkijat ja strategit tunnistavat olennaiset asiat nopeasti. He näkevät datasta signaaleja, eivät vain lukuja. He osaavat erottaa merkityksellisen kiinnostavasta.
Menetelmät, mallit ja työkalut ovat hygieniatekijöitä. Ne ovat välttämättömiä, mutta eivät tee kenestäkään asiantuntijaa.
Kokemus on arvokasta vain silloin, kun se lisää ymmärrystä.
Oppiva kokemus ja toistava kokemus
Kaikki kokemus ei kehitä.
Oppiva kokemus tarkoittaa sitä, että tekeminen muuttuu. Oletuksia haastetaan, toimintaa korjataan ja jokainen projekti jättää jäljen ajatteluun.
Toistava kokemus näyttää ulospäin samalta. Vuosia kertyy, projekteja valmistuu ja itsevarmuus kasvaa. Mutta tekemisen tapa pysyy samana.
Sama malli ja samat virheet toistuvat, usein vain entistä itsevarmemmin tehtyinä.
Oppiva kokemus kasvattaa osaamista. Toistava kokemus kasvattaa rutiinia.
”Näin on ennenkin tehty” on varoitusmerkki
”Näin on ennenkin tehty” tai ”kyllä minä tiedän, olen tehnyt näitä hommia 30 vuotta” ovat puolustusmekanismeja.
Ne voivat kertoa siitä, että jokin tapa on joskus toiminut. Toimiiko se enää on kokonaan toinen juttu.
Jos maailma muuttuu mutta tekeminen ei, kokemus alkaa ohjata päätöksiä väärään suuntaan. Eteenpäin pitäisi mennä, mutta katse on peruutuspeilissä.
Tekninen osaaminen ei ole asiantuntijatyön ydin
Markkinointitutkimuksessa ja data-analytiikassa harvoin ongelma on datan keräämisessä tai analysoinnissa.
Ongelma on siinä, ettei ymmärretä:
- mitä kannattaa kysyä
- miksi ja millä tavalla
- ja miten tuloksia tulkitaan niin, että niillä on merkitystä päätöksenteolle
Pelkkään tekniseen osaamiseen vetoaminen on tyhjän tynnyrin kolinaa. Mutta pelkkään kokemukseen vetoaminen on sitä aivan samalla tavalla.
Asiantuntijuus syntyy näiden yhdistelmästä, ja erityisesti kyvystä kytkeä data liiketoiminnan todellisiin kysymyksiin.
Kun kokemus irtoaa datasta, syntyy väärä itseluottamus
Kun kokemus alkaa elää omaa elämäänsä, syntyy helposti vääränlaista varmuutta.
Tulkinnat perustuvat aiempiin uskomuksiin, eivät havaintoihin. Dataa käytetään vahvistamaan omaa näkemystä, ei haastamaan sitä.
Vahva näkemys ilman datakytkentää ei ole asiantuntijuutta. Se on mielipide.
Mielipiteitä on meillä kaikilla, ja mielipiteisiin perustuva päätöksenteko on kallista.
Urautunut kokemus on vaarallisin kehityssuunta
Urautunut kokemus muistuttaa urheilussa opittuja vääriä liikeratoja. Kun väärä tapa automatisoituu, kehitys pysähtyy ja poisoppiminen on vaikeaa.
Asiantuntijatyössä pätee sama logiikka: mitä pidempään väärä malli jatkuu, sitä vaikeampaa siitä on irrottautua.
Jos teet asiat kuten kymmenen vuotta sitten, se on hälytysmerkki
Kaikessa datan kanssa tehtävässä työssä kymmenen vuotta on ikuisuus.
Jos asiantuntijatyössä käytetään edelleen samoja tapoja ja ajattelumalleja kuin kymmenen vuotta sitten, kyse ei ole vakaudesta.
Se on pysähtymistä. Ja pysähtyminen tarkoittaa, että muut menevät ohi.
Oppiva kokemus on myös organisaation elinehto
Yksilöiden lisäksi tämä on organisaatioiden kohtalonkysymys.
Menestyvien organisaatioiden elinehto on kyky kasvattaa uusia oppivaa kokemusta omaavia tekijöitä. Teknistä osaamista on helppo kouluttaa. Näkemyksellisyyttä ei.
Jos kokemus keskittyy harvoille, organisaatio jää haavoittuvaksi. Oppiva organisaatio taas rakentaa jatkuvuutta, ei riippuvuutta yksittäisistä asiantuntijoista.
Mistä tunnistaa oppivan kokemuksen?
Jos teet asiat tänään täsmälleen samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten, kehitys on pysähtynyt.
Itselleni mittari on vielä armottomampi: jos vanhat projektit eivät herätä edes pientä häpeän tunnetta, olen ollut liian pitkään paikallani.
Ellei sitten satu olemaan se ensimmäinen ihminen, joka saavutti täydellisyyden. Itse en ainakaan julkisesti moista mene väittämään.
Kokemus on vahvuus vain silloin, kun se pakottaa oppimaan
Kokemusta ei pidä vähätellä. Se on asiantuntijatyön perusta.
Mutta kokemusta ei pidä käyttää tekosyynä olla oppimatta.
Todellinen vahvuus syntyy silloin, kun kokemus pakottaa kehittymään, eikä vapauta siitä.
