Kuka tahansa osaa suunnitella kyselylomakkeen – vai osaako sittenkään?
Kun lomake on huolellisesti suunniteltu, sen tuottamat tulokset ovat selkeitä ja luotettavia. Nykyiset kyselytyökalut tekevät teknisestä toteutuksesta helppoa, mutta haaste piilee sisällön suunnittelussa. On huomioitava asioita, joista moni ei tule mieleen ennen kuin ongelmat näkyvät aineistossa.
Kyselylomakkeen suunnittelu on taitolaji
Joskus kysely epäonnistuu jo ennen kuin ensimmäistäkään vastausta on saatu. Yksi turha kysymys voi riittää karkottamaan vastaajan, ja sekava sisältö voi vääristää tuloksia. Hyvä kyselylomake on enemmän kuin pelkkä kysymysten lista. Kun kohtaa erinomaisesti rakennetun lomakkeen, ei usein tule ajatelleeksi sen taustalla olevaa suunnittelutyötä – luotettavuuden varmistamista, kokemuksen tuomaa näkökulmaa, vastaajan asemaan asettumista ja analysointivaiheen tarpeiden ennakointia. Kaikki tähtää siihen, että saadaan vastaukset juuri haluttuihin kysymyksiin.
Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti nettilomakkeiden suunnitteluun. Puhelin- ja paperilomakkeilla on omat erityispiirteensä, mutta perusperiaatteet ovat pitkälti samat.
Hyvän kyselylomakkeen anatomia
Kyselylomake on kokonaisuus, jossa jokaisella osa-alueella on merkitystä. Kun kaikki palaset ovat kohdallaan, tuloksena on luotettava ja toimiva työkalu
1. Selkeä tavoite:
Hyvä kysely alkaa kirkkaasta päämäärästä. Yksi yleisimmistä sudenkuopista on, että ruokahalu kasvaa syödessä: halutaan kysyä vähän kaikesta. Seurauksena kysely paisuu monen tutkimuksen kokoiseksi, tai vaihtoehtoisesti raapaisee pintaa ilman riittävää syvyyttä. Tavoitteen tulisi ohjata jokaista kysymystä – jos kysymys ei palvele päämäärää, se kannattaa jättää pois. Lyhyempi ja tiiviimpi kysely ei ainoastaan palvele tutkimustavoitetta paremmin, vaan on myös vastaajaystävällisempi.
2. Ytimekkäät ja yksiselitteiset kysymykset:
- Kysymysten tulee olla yksiselitteisiä, jotta kaikki vastaajat ymmärtävät ne samalla tavalla. Kysymysten yhteydessä voi käyttää tarkennuksia ja esimerkkejä, mutta ilman johdattelua tiettyyn vastaukseen.
- Asteikkojen on oltava tasapainoisia. Esimerkiksi vinoutunut asteikko (erittäin hyvä – melko hyvä – kohtalaisen hyvä – melko huono – erittäin huono) voi antaa liian positiivisen kuvan tuloksista.
- Vastausvaihtoehdot on mietittävä kattaviksi: jos oikeaa vaihtoehtoa ei löydy, vastaaja voi jättää vastaamatta tai valita tietoisesti väärin, jos ilman vastaamista ei pääse etenemään lomakkeella.
- Yhteen kysymykseen ei pidä yhdistää kahta eri asiaa. Tämä niin sanottu ’kaksoiskysymys’ hämmentää vastaajaa ja tuottaa epäluotettavia tuloksia. Esimerkiksi “Oliko palvelu sujuvaa ja miellyttävää?” on ongelmallinen, jos vastaaja kokee sen sujuvaksi mutta ei miellyttäväksi.
- Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomioitava kulttuurierot ja käännösten laatu.
3. Looginen rakenne:
Hyvä kysely etenee kuin tarina. Alussa kysymykset ovat kevyitä ja johdattavat aiheeseen, keskiosassa syvennytään tarkemmin aihealueisiin pikkuhiljaa edeten. Lopussa kiitetään osallistumisesta sekä kerätään mahdollinen palaute. Looginen eteneminen auttaa vastaajaa pysymään mukana ja ehkäisee eksymistä sivupoluille.
4. Houkutteleva ulkoasu:
- Kyselylomakkeen sivujen ei tule näyttää raskailta – Yhdellä sivulla vain sopiva määrä sisältöä.
- Ulkoasun on oltava selkeä sekä tietokoneella että mobiilissa.
- Vastaaminen on sujuvaa, kun vastaajalle näytetään aiempien vastausten perusteella vain olennaiset kysymykset.
- Pitkissä kysymyspattereissa voi näyttää yhden asian kerrallaan, mikä helpottaa keskittymistä.
- Värien harkittu käyttö tukee selkeyttä ja parantaa käytettävyyttä.
Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, kysely on vastaajalle miellyttävä ja sujuva täyttää. Se lisää motivaatiota vastata loppuun asti, vähentää keskeytyksiä ja tuottaa luotettavampia tuloksia. Parhaimmillaan kyselylomake antaa myös vastaajalle jotain takaisin – esimerkiksi oivalluksen tai mahdollisuuden vaikuttaa.
Suunnittelussa ennakoiva ote
Hyvän kyselylomakkeen suunnittelu edellyttää kykyä ennakoida mahdolliset haasteet. Pilottitutkimus on tässä kullanarvoinen työkalu: kun lomake testataan ensin pienellä joukolla, voidaan varmistaa, että kysymykset ovat yksiselitteisiä, vastaaminen tuntuu luontevalta ja mahdolliset epäselvyydet tulevat ilmi. Näin muutokset ehditään tehdä ennen laajempaa julkaisua.
Ennakoiva suunnittelu tarkoittaa myös lopputuloksen miettimistä etukäteen. Mitä asioita halutaan selvittää? Millaisiin hypoteeseihin halutaan vastaukset? Millä analysointimenetelmillä niihin haetaan vastauksia? Näillä päätöksillä on suora vaikutus siihen, miten kysymykset muotoillaan ja millaisia asteikkoja käytetään. Joskus tarvitaan Likert-asteikkoja, toisinaan jokin muu tapa palvelee paremmin.
Hyvin suunniteltu kysely varmistaa tulosten hyödynnettävyyden
Kyselylomakkeen suunnittelu luo perustan koko tutkimuksen onnistumiselle, ja siihen kannattaa varata riittävästi aikaa. Jos tämä vaihe tehdään kiireellä ja lomake epäonnistuu, virheitä ei välttämättä voi enää korjata. Pahimmillaan kerätty data on käyttökelvotonta – ja virheellisen tiedon varaan tehtävät päätökset voivat tulla kalliiksi.
Oman suunnittelun arviointi on tärkeää, mutta yhtä arvokasta on kerätä palautetta itse vastaajilta. Mahdollisuus antaa palautetta kyselystä lisää luotettavuutta ja auttaa tunnistamaan kohtia, jotka ovat olleet epäselviä tai hankalia. Yksi konkreettinen mittari lomakkeen toimivuudesta on keskeyttäneiden osuus: jos moni jättää kyselyn kesken, kannattaa selvittää, missä kohdassa vastaaminen on tyssännyt ja miksi.
Palautteen hyödyntäminen auttaa paitsi parantamaan seuraavia kyselyjä myös ehkäisemään analysoinnissa tulkintavirheitä. Näin jokainen toteutettu kysely toimii oppimisen välineenä ja vie lomakesuunnittelua askel askeleelta parempaan suuntaan.
Hyvän kyselylomakkeen salaisuus on yksinkertainen
Selkeä tutkimustavoite, ytimekkäät ja yksiselitteiset kysymykset, looginen eteneminen, miellyttävä vastaajakokemus ja analysointimenetelmien huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa – siinä onnistuneen kyselyn peruspilarit. Kun nämä ovat kohdallaan, tuloksena on luotettavaa tietoa, oivalluksia ja vahva pohja päätöksenteolle.
